maanantai 26. marraskuuta 2012





Kesäpäivään vertaisinko sinua?
Olet suloisempi, tyynempi;
tuulenpuuskat ravistavat nuput toukokuun
ja kesän laina kestää liian lyhyeen.
Joskus taivaan silmä loistaa tulessa 
ja kultaotsa peittyy usein pilveen,
ja kauneuttaan kaunis joskus kadottaa,
sattuman tai luonnonkierron riistossa.
Vaan ikikesäsi ei kuihdu koskaan,
ei kadota kauneutta, sinulle kuuluvaa,
ei kuolema voi kerskua että käyt sen varjossa 
kun ikuisissa säkeissä liityt aikaan.
Niin kauan kuin on henki tai silmä nähdä,
niin kauan tämä elää, elämäsi lähde.

- Sonetit, Shakespeare